14 vai 18 karaatin sormus? Näin ymmärrät erot ja valitset oikein
Sormusta valitessa huomio kiinnittyy usein muotoiluun, väriin ja siihen, miltä sormus näyttää kädessä. Melkein yhtä tärkeä kysymys on kuitenkin se, mistä sormus on tehty ja mitä sormuksen “karaatit” oikeastaan tarkoittavat.
Kullassa karaatti on vanha pitoisuusmitta, joka on jäänyt elämään korualalle. Virallinen pitoisuus ilmoitetaan Suomessa usein pitoisuusleimoissa promilleina. Lisäksi moni sekoittaa kullan karaattipitoisuuden timantin karaattipainoon, koska molemmista puhutaan “karaatteina”. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä 14K ja 18K tarkoittavat käytännössä, miksi 24K-kulta on sormuksissa harvinaista ja miten saat valinnasta varman.

Mitä karaatti tarkoittaa kullassa?
Kullan karaatti (K) kertoo, kuinka suuri osa metalliseoksesta on kultaa. Koska puhdas kulta on luonnostaan pehmeää, sormukset tehdään käytännössä aina seoksista, joissa kulta yhdistetään muihin metalleihin. Näin sormus kestää arkea paremmin ja sitä voidaan muotoilla turvallisesti esimerkiksi kivien istutuksia varten.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että karaattipitoisuus vaikuttaa sekä sormuksen sävyyn että siihen, miten se käyttäytyy käytössä. Ero ei kuitenkaan ole “hyvä tai huono” – vaan enemmänkin käyttötarkoitukseen ja mieltymykseen liittyvä.

Mitä tarkoittaa 585 ja 750 leima sormuksessa?
Suomessa yleisimmät leimat ovat 585 ja 750, ja ne kertovat kullan pitoisuuden promilleina.
18 karaatin kulta tarkoittaa, että metallissa on kultaa 18/24 osaa eli 75 %. Tämä näkyy usein leimana 750.
14 karaatin kulta tarkoittaa, että kultaa on 14/24 osaa eli 58,5 %, ja leimana on tyypillisesti 585.
Jos vastaan tulee kysymys “mitä on 24 karaatin kulta”, vastaus on yksinkertainen: 24K on lähes puhdasta kultaa (noin 99,99 %).

18 karaatin sormus vai 14 karaatin sormus – ja miksi?
Usein ensimmäinen ero näkyy sävyssä. 18 karaatin sormus näyttää erityisesti keltakullassa usein hieman syvemmältä ja täyteläisemmältä, koska kultaa on seoksessa enemmän. Moni valitsee 18K:n juuri sen vuoksi, että se tuntuu ja näyttää perinteisen jalolta. 18K sopii hyvin silloin, kun halutaan korostaa klassista kultasävyä tai kun sormus on osa kokonaisuutta, jossa kullan sävyn toivotaan olevan mahdollisimman lämmin ja täyteläinen.
14 karaatin sormus voi olla sävyltään aavistuksen hillitympi. Arjessa 14K:ta arvostetaan usein myös siksi, että se on tyypillisesti hieman kovempaa. Seoksessa on enemmän muita metalleja, mikä voi näkyä siinä, että pinta ottaa naarmuja hieman hitaammin. Moni valitsee 14K:n myös silloin, kun budjetissa halutaan jättää enemmän liikkumavaraa esimerkiksi timantille tai muille yksityiskohdille.

Yleistys menee näin: 18K on usein hieman pehmeämpää kuin 14K, koska siinä on enemmän kultaa. Tämä ei tarkoita, että 18K olisi parempi tai huonompi valinta, vaan sitä, että sormuksen käyttötapa ja malli kannattaa huomioida. Leveä runko, korkea profiili tai kiiltävä pinta käyttäytyvät eri tavalla kuin siro mattarunko.
Käytännössä karaatin lisäksi katsotaan aina kokonaisuutta: rungon muotoa, pintakäsittelyä ja sitä, millaista arkea sormus elää. Meillä sormusvalinnoissa näkyy usein, että aktiivisessa arjessa mattapinta ja 14K tuntuvat monelle huolettomilta, kun taas 18K valitaan useammin sävyn ja perinteisen kultatuntuman vuoksi.

Valkokulta ja rodinointi: vaikuttaako karaatti sävyyn?
Valkokullassa ero näkyy hieman eri tavalla kuin keltakullassa. Valkokulta on seos, jossa kulta on seostettu vaalentaviin metalleihin ja viimeistelyssä käytetään usein rodinointia, joka antaa kirkkaan vaalean pinnan. Rodinointi on normaalia huoltoa: käytössä pinta voi kulua ja sen voi uusia.
Sekä 14K- että 18K-valkokullasta saadaan kauniita ja kestäviä sormuksia, eikä sävyero näy juurikaan, jos sormus pinnoitetaan rodiumilla, joka on täysin valkoinen. Joillekin pinnoittamaton, hieman lämpimään taittava valkokulta on mieleen ja sormuksen voi myös jättää rodinoimatta. Silloin seoksen sävyllä on suurempi merkitys.

24 karaatin kulta: mitä se tarkoittaa ja miksi sitä näkee harvoin sormuksissa?
24K on lähes puhdasta kultaa, ja siksi myös pehmeää. Tämän vuoksi 24K:ta käytetään usein esimerkiksi harkoissa, mutta sormuksen rungossa se tarkoittaa käytännössä sitä, että pinta ottaa helposti jälkeä ja muoto elää herkemmin. Siksi 24K:ta näkee sormuksissa harvemmin, ja arjessa toimivimmat vaihtoehdot ovat yleensä 14K ja 18K.
Kullan karaatti ei ole sama asia kuin timantin karaatti
Tämä on yleisin sekaannus. Kullassa karaatti kertoo pitoisuuden. Timantissa karaatti (ct) tarkoittaa kiven painoa. Yksi karaatti on 0,20 grammaa.
Paino vaikuttaa kiven kokoon, mutta myös hionta ja mittasuhteet vaikuttavat siihen, miltä timantti näyttää. Jos haluat perehtyä timantin karaattipainoon tarkemmin, meillä on siitä oma selventävä kirjoitus: Timantin ytimessä: Paino.

Mitä muita materiaaleja sormukseen kannattaa harkita?
Kulta ei ole ainoa hyvä sormusmateriaali, vaikka se onkin klassikko. Moni pohtii nykyään myös platinaa, jonka vahvuuksia ovat luonnollinen vaaleus, paino ja arvokas tuntuma. Platina ei tarvitse rodinointia samalla tavalla kuin valkokulta ja on monelle miellyttävä valinta erityisesti silloin, kun sormus on jokapäiväisessä käytössä.
Kullan sisälläkin sävyvaihtoehtoja on paljon: keltakulta, punakulta ja valkokulta käyttäytyvät hieman eri tavoin, ja lopullinen ilme syntyy aina seoksesta ja viimeistelystä.

Miten karaattipitoisuus valitaan Kultasepät Andreasenilla?
Meillä karaattipitoisuus ei ole irrallinen päätös, vaan osa kokonaisuutta. Kun katsomme yhdessä sormuksen mallia, käyttötarkoitusta ja sitä, millaista sävyä toivot, päädymme yleensä aika nopeasti siihen, onko sinulle luontevampi 14K vai 18K.
Joskus valinta liittyy myös budjettiin: 14K voi jättää enemmän liikkumavaraa kivelle tai yksityiskohdille. Toiselle taas tärkeintä on se, että sormus on mahdollisimman “kultainen” ja perinteinen – silloin 18K tuntuu oikealta.
Ja jos sinulla on vanhoja kultakoruja, joilla on tunnearvoa, niitä voi usein hyödyntää uuden sormuksen materiaalina. Silloin karaattipitoisuudesta ja seoksen toimivuudesta keskustellaan aina tapauskohtaisesti, jotta lopputulos on sekä kaunis että kestävä.
