Vihkisormuksen vaiherikas historia

Jo vuosituhansia vihkisormus on symboloinut antajan ja saajan välistä sitoutumista, rakkautta ja omistautumista. Se on myös yksi elämän tärkeimpiä hankintoja.

Vihkisormusten alkuperä juontaa kauas, yli 3000 vuoden taakse muinaiseen Egyptiin, missä sormus oli ikuisen elämän ja rakkauden symboli: ympyränmuotoisella sormuksella kun ei ole alkua eikä loppua ja avoin rengas edustaa porttia tuntemattomaan.

Kuva 1. Antiikin Rooman aikainen pronssinen vihkisormus Cupido-jumalan muotokuvalla, noin 100-300 ajanlaskun jälkeen. Kuva: AntiqueShopping/Catawiki.

 

Kreikkalaiset omaksuivat sormusperinteen egyptiläisiltä, ja antoivat rakastajilleen sormuksen omistautumisen osoituksena. Monet sormuksista kuvasivat Erosta tai Cupidoa, rakkauden jumalaa.

Roomalaiset omaksuivat sormusperinteen valloitettuaan Kreikan ja alkoivat käyttää rauta- ja kuparisormuksia vihkimisseremonioissa. 200-luvulla useimmat sormukset olivat kultaisia. 300-luvulta lähtien kultasormukset olivat entistä ylellisempiä ja kertoivat antajan varallisuudesta. Muodissa oli fede-sormus, joka edusti ystävyyttä, kumppanuutta ja avioliittosopimusta. Siinä on kuvattuna kaksi oikeaa kättä, jotka on puristettu yhteen. Kuvio tehtiin kullasta ja siinä käytettiin usein jalokiviä. Myöhemmin roomalaiset alkoivat personoida sormuksiaan veistämällä sormuksiin muotokuvia itsestään.

Kuva 2. Antiikin Rooman aikainen kultainen vihkisormus, jonka päälle on kaiverrettu vihkiparin muotokuvat. Kuva Pinterest.

Kuva 3: Antiikin Rooman aikana suositussa fede-sormuksessa kaksi oikeaa kättä kättelevät kuin sopimuksen merkiksi. Kuvan sormus noin 300-luvulta ajanlaskun jälkeen ja se on todennäköisesti kuulunut varakkaammalle henkilölle keltakulta-materiaalista ja sormuksen massiivisuudesta päätellen. Kuva: The Metropolitan Museum of Art, New York.

Keskiajalla koristeellisempaa

Keskiajalla vihkisormuksiin alettiin istuttaa arvokkaita jalokivä. Eurooppalaisille rubiinit symboloivat intohimoa, safiirit taivasta ja timantit vankkumatonta voimaa. Bysantissa sormuksiin saatettiin kaivertaa kihlaparin kasvot tai siluetti.

 

Kuva 4. Gimmel-mallinen kolmiosainen sormus fede-aiheella. Sormus on 9ct kultaa ja se on peräisin Viktoriaaniselta ajalta 1839-1901. Morsiamen sormeen pujotettiin vihkiseremonian ajaksi kaikki kolme sormusta symboloimaan avioliiton yhdistämää pariskuntaa. Kuva: The Antique Jewellery Company.

Keskiajan Euroopassa roomalaiset fede- ja muotokuvasormukset olivat suosittuja. Noin 1600-luvulla fede-aiheita alettiin yhdistää gimmel-sormuksiin, jotka muodostuvat kahdesta tai kolmesta toisiinsa lukittavasta sormuksesta. Kihlauksen ajan rakastavaisilla oli oma gimmel-sormuksensa. Hääseremonian aikana sulhanen asetti oman sormuksensa morsiamen sormeen. Näin yhdistetyt sormukset symboloivat kahden ihmisen yhdistämistä.

Kuva 5. Tässä ylellisessä kultaisessa Claddagh-sormuksessa 1600-luvulta on istutettuna neljä ruusuhiontaista timanttia. Timantit ovat istutettu aikakaudelle tyypillisesti ohuen heijastavan folio-pohjan päälle, jotta ne säteilisivät kauniimmin valossa. Termi ”Claddagh” juontaa juurensa samannimiseen Irlannin kaupunkiin, jossa on todistettavasti valmistettu Claddagh-aiheisia sormuksia ainakin 1700-luvusta lähtien. Kuva: Adin / Fine Antique Jewellery.

1600-luvun tienoilla fede-aiheesta kehittyi erityisesti Irlannissa suosittu Claddagh-sormus, jossa käsipari pitelee sydäntä. Poesy-sormukset puolestaan nousivat suosioon renessanssin ja Elisabet I:n aikakaudella. Niiden sisä- tai ulkopuolelle kaiverrettiin lyhyt runonvärssy.

 

Kuva 6. Vasemman puoleisten keskiajalla suosittujen runollisten poesy-sormusten päällä on kaiverrettuna teksti ”pense de moy”, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”ajattele minua”. Sormus on peräisin noin vuosilta 1400-1450. Oikean puoleinen kaunis poesy-sormus on kaiverrettu tekstiä täyteen sisä- ja ulkopinnaltaan. Sormukseen on kaiverretty lyhyitä virkkeitä, joilla vannotaan rakkautta ja luottamusta, kuten ”my wordely ioye”, ”alle my trust” ja ”hert thought lyfe and lust”. Sormus on peräisin noin vuosilta 1500-1530. Kuva: Victoria and Albert Museum, Lontoo.

Timantti yhdistää

Ensimmäinen tunnettu timanttisormus on peräisin 100-luvun lopulta. Sormus löydettiin Roomasta ja se kuului nuorelle tytölle. Timantteja pidettiin jo tuolloin arvokkaina, mutta niitä alettiin hioa vasta myöhemmin. Ensimmäinen tunnettu timanttivihkisormus on peräisin 1300–1400-lukujen taitteesta, ja se on kirjattu englantilaisen lesken testamenttiin. Kahden italialaisen seurapiirijulkkiksen häistä vuonna 1475 kirjoitetussa runossa kerrotaan: ”Timantti yhdistää avioliittossa kaksi tahtoa, kaksi sydäntä ja kaksi intohimoa.”

Kuva 7. Timanttisormus keskiajalta. Tässä koristeellisessa sormuksessa on myös rubiineja ja smaragdeja sekä fede-sormuksesta tutut toisiaan kohden kurottavat kämmenet sormuksen rungossa. Kuva: Pinterest.

Kuva 8. Tämän sormuksen koristelussa on käytetty jalokivien ja tekstien lisäksi vahvasti symboliikkaa. Sormuksen kyljessä on jopa vauva-hahmo, joka symboloi elämää ja luuranko-hahmo joka kuvastaa kuolemaa. Kuva: Pinterest.

Ensimmäinen kuuluisa timanttikihlasormus oli puolestaan Itävallan arkkiherttua Maximillian Burgundin Marialle vuonna 1477 antama sormus. Kerrotaan, että sormus koostui pienistä matalista timanteista, jotka muodostivat M-kirjaimen. Viktoriaanisena aikana timanttisormuksista tuli yhä suositumpia ja koristeellisempia, sillä Iso-Britannian kuningatar Victoria rakasti timanttikoruja.

Timantit olivat kuitenkin vain yksi monista sormuskivinä käytetyistä jalokivistä 1940-luvulle asti. Niiden suosio sai pääosin alkunsa De Beersistä, joka hallitsi suurinta osaa maailman timanttikaivoksista. Kun timanttien ostaminen hiipui 1930-luvun talouden taantuman aikana, De Beers käynnisti huikean markkinointikampanjan Hollywood-elokuvien, julkimoiden ja tarkkaan rakennettujen mainoskampanjoiden avulla. Timanteista tuli näin todella suosittuja ja De Beers nosti timanttien hinnoittelun uudelle tasolle, joka nosti De Beersin timantti imperiumin . Kalliin timantin avulla mies saattoi osoittaa naiselle, että tämä on arvokas.

Kuva 9. De Beersin mainoskuva 1950-luvulta. De Beers alkoi markkinoimaan 1930-luvun jälkeisen laman jälkeen timanttien käyttöä vihkisormuksissa ja koruissa näyttävillä mainoskampanjoilla mainostoimiston avustuksella. De Beers otti vuonna 1947 käyttöön sloganin ‘A Diamond Is Forever’. De Beersin markkinnin tuloksena käsitämme vielä nykyäänkin timantin symbolina vihkisormukselle ja kestävälle rakkaudelle. Kuva: De Beers.

 

Sormus vihkimisen merkkinä

Keskiaikaisessa Englannissa pariskunta tarjosi toisilleen suostumuksen naimisiinmenosta. Usein suostumus ilmaistiin antamalla ja hyväksymällä sormus. Siten häät olivat seremonia, jossa mies tarjosi naiselle sormuksen ja tämä otti sen vastaan. Tästä tuli normi 800-luvulla. Hämmennys häiden laillisuudesta oli kuitenkin yleistä. Koska todistajien ja papiston ei tarvinnut olla läsnä häissä, toinen tai molemmat pariskunnat saattoivat myöhemmin kiistää olevansa naimisissa.

Kristillinen kirkko julisti 1100-luvulla avioliiton pyhäksi sakramentiksi ja perusti kirkon seremonian, ja sormukset olivat osa tätä seremoniaa. Ennen tätä sormukset eivät aina merkinneet avioliittoa, vaan se voitiin antaa antaumuksen merkkinä tai edustamaan kihlausta. Uuden säännön  mukaan mies ei saanut laittaa sormusta naisen käteen, ellei hän aikonut mennä naimisiin tämän kanssa.

Kuva 10. Keskiajalla avioliitosta tuli yksi kirkon vaalima ja valvoma sakramentti. Näin avioliitosta tehtiin virallinen ja avioliiton solmineet alettiin kirjaamaan kirkon kirjoihin. Kuvassa pappi vie avioon astuvan pariskunnan kädet kohti toisiaan avioliittoon suostumisen merkiksi. Kuva: Medievalists.net

1900-luvulle asti enimmäkseen naiset käyttivät vihkisormuksia.  Toisen maailmansodan aikana amerikkalaiset ja eurooppalaiset sotilaat alkoivat käyttää vihkisormuksia muistaakseen kotona odottavaa vaimoaan ja rakastettua.

Kuva 11. Miesten art noveau-tyylinen kihlasormus 1900-luvun alusta. Tässä sormuksessa tyylikäs ja koristeellinen käsinkaiverrettu kuviointi. Kuva: MaejeanVintage Etsy.

Erilaisia perinteitä

Juutalaisen perinteen mukaan yksinkertainen kultainen tai hopeinen vihkisormus edustaa ikuista avioliittoa. Se voi olla hyvin edullinen, eikä siinä ole jalokiviä tai muita koristeita. Hääseremoniassa on kuitenkin käytetty koristeltua sormusta. Sen katonmuotoinen yläosa symboloi pariskunnan kotia tai temppeliä ja avautuu kuten medaljonki paljastaen heprealaisen tekstin.

Kuva 12. Tyypillinen juutalaisten vihkisormus, jota käytettiin vain vihkiseremonian yhteydessä. Sormuksen päällä olevan talon katto sattoi aueta kuin luukku kätkien sisäänsä esimerkiksi pätkän hepreksi kirjoitettua tekstiä. Kuvan sormus on peräisin 1800-luvulta. Kuva: The Israel Museum, Jerusalem.

Amerikkalaiset puritaanit puolestaan pitivät koruja kevytmielisinä. Aviomiehet antoivat vaimoilleen sormusten sijasta käytännölliset sormustimet. Kun sormustinta oli käytetty vaatteiden ja uuden kodin tekstiilien ompelemiseen, sen pää sahattiin pois ja siitä tehtiin sormus.

Kuva 13. Kaunis 15ct kultainen sormustin viktoriaaniselta ajalta (1839-1901) on koristeltu omistajansa monogrammilla ja muun muassa timanteilla ja rubiineilla. Kuva: The Antique Jewellery Company.

 

Vihkisormus Suomessa

Ensimmäiset tiedot kihlasormuksen käytöstä Pohjoismaissa ovat 1500-luvulta, jolloin jotkut varakkaimmat sulhaset antoivat kihlatulleen sormuksen. Ennen kihlasormusten yleistymistä kihlaus osoitettiin kättelemällä. Tästä juontuu sanonta “käden pyytämisestä”.

Uskonnollisten symbolien koristamat kulta- ja hopeasormukset olivat pitkään yleisiä Suomessa. Koristeelliset fede-sormukset rantautuivat Suomeen 1500-luvun puolivälissä, kun taas sileät kultasormukset olivat melko harvinaisia. Kahden sileän sormuksen historia sai alkunsa 1600-luvun lopun Ruotsissa ja Suomessa, kun sulhanen antoi morsiamelle vihittäessä toisen sormuksen.

Kuva 14. Klassinen ja yksinkertainen profiililtaan pyöristetty sileä keltakultainen sormus on ollut meillä pohjoismaissa tyypillinen vihkisormus jo vuosisatojen ajan. Kuva: Teemu Töyrylä/Kultasepät Andreasen.

1600-luvulla tuli myös tavaksi, että sulhanen alkoi käyttää kihlasormusta. Sormusten käyttö levisi asteittain ylhäisöstä porvaristoon sekä talonpoikaisväestön, maaseudun köyhien ja työväestön pariin. Vielä 1800-luvun lopulla ei läheskään kaikilla talonpoikaismiehillä ollut sormusta, ainoastaan morsiamella. Jos vihkiparilla ei ollut varaa omiin sormuksiin, saivat he sen vihkimisen ajaksi lainaan vaikkapa papilta tai varakkaalta tuttavalta vielä 1900-luvun puolella.

Perinne pitää vihkisormusta nimettömässä juontaa muinaisten egyptiläisten uskomuksesta, että nimettömästä sormesta johtaa ”rakkauden suoni” suoraan sydämeen. Vihkisormusta on tosin pidetty muissakin sormissa – myös peukalossa, ja sen käyttötapa vaihtelee eri maissa.

 

Vihkisormus tänä päivänä

Tänä päivänä vihkisormus on suuremmassa merkityksessä kuin ehkä koskaan sen historiassa. 1900-luvun alkupuoliskoilta lähtien jatkunut De Beersin brändäämien timanttien suosio näkyy nykypäivänäkin timanttien arvostuksessa vihkisormuksen kivivalinnoissa.

Kuva 15. Timanttisormusmalleista kenties klassisin on yksikivinen timanttisormus, jota kutsutaan englanniksi solitaire-sormukseksi. 1900-luvun alussa uutena jalometallina tunnettu platina helpotti kultaseppiä valmistamaan hyvin käyttöä kestäviä timanttisormuksia, kuten esimerkiksi siroa solitaire-mallia korkealla timantti-istutuksella. Solitaire-sormusmallin ohella erilaiset rivitimanttisormukset ovat klassisia ja suosittuja malleja. Kuva: Teemu Töyrylä / Kultasepät Andreasen.

Tyylin suhteen vihkisormukset ovat olleet 1900-2000-luvun muodin vaihdelut mukaan lukien melkoisen yksinkertaisia ja timantteja korostavia. Vihkisormuksissa ei timanttien tulon myötä näy enää niin paljon tekstiä tai esittäviä hahmoja/symboleita pääosassa.

Vaikka timantti onkin muodostunut nykypäivän vihkisormuksissa suosituimmaksi ja halutuimmaksi kivivaihtoehdoksi, on muiden materiaalien ja erilaisten persoonallisten vaihtoehtojen valikoima tullut laajemmaksi ja hyväksytymmäksi muutoin niinkin konservatiivisen ja tunnelatausta täynnä olevan vihkisormuksen suhteen. Vaikka kullan eri sävyt ja platina ovatkin suosituimpia vihkisormuksen materiaaleja, löytyy nykyään monenlaisia muitakin materiaaleja sormukselle, kuten esimerkiksi titaani, teräs, tungsten, palladium, keraamiset materiaalit ja hiilikuitu esimerkiksi. Rohkeimmat valitsevat sormuksen sijasta jopa tatuoinnin.

Kuva 16. Nykyään vihkisormuksen materiaaleissa on paljon mielenkiintoisia ja kestäviä vaihtoehtoja jalometallien lisäksi. Kuvassa allergisoimattomasta titaanista ja ultrakevyestä mutta kestävästä hiilikuidusta valmistetut sormukset, joista toiseen on istutettu timanttirivi. Kuva: Swepol.

Vaikka vihkisormus voi tänä päivänä olla hyvinkin monen näköinen, sen perimmäinen idea on edelleen osoittaa sitoutumista, rakkautta ja omistautumista. Se on tänäkin päivänä yksi elämän tärkeimpiä hankintoja monelle. Sormuksen pyöreän muodon symboliikka on edelleen sama kuin vuosituhansia sitten – se on muoto jolla ei ole alkua eikä loppua – aivan kuten haluamme käsittää ikuisuuden.

 

Lähteet:

Tekstin lähteet:

https://4cs.gia.edu/en-us/blog/origin-of-wedding-rings/

https://yle.fi/uutiset/3-6312080

https://www.naimisiin.info/haaopas/haaperinteet-vihkisormus.html

http://withtheseringshandmade.com/history-of-wedding-rings

All About Jewish Wedding Rings

Kuvalähteet:

Artikkelin pääkuva: Kuva: The Metropolitan Museum of Art, New York.

Kuva 1: https://www.catawiki.com/en/l/35636251-ancient-roman-bronze-ring-with-eros-cupid

Kuva 2: https://www.righterportraits.com/our-blog//wedding-rings-where-did-they-come-from

Kuva 3: https://www.metmuseum.org/art/collection/search/712072

Kuva 4: https://www.antiquejewellerycompany.com/shop/victorian-gold-fede-ring/

Kuva 5: https://www.antiquejewel.com/en/2ndpage.asp?dtn=16271-0089

Kuva 6: https://www.monicarichkosann.com/blogs/journal/poesy-rings-the-poetry-of-jewelry-with-meaning-from-yesterday-through-today

Kuvat 7 ja 8: https://www.righterportraits.com/our-blog//wedding-rings-where-did-they-come-from

Kuva 9: https://www.thedrum.com/news/2016/03/31/1948-de-beers-diamond-forever-campaign-invents-the-modern-day-engagement-ring

Kuva 10: https://www.medievalists.net/2013/11/love-and-marriage-medieval-style/

Kuva 11: https://fi.pinterest.com/pin/38843615516986257/

Kuva 12: https://museum.imj.org.il/stieglitz/sub_results.asp?cat=2&subcat=Marriage%20Rings

Kuva 13: https://www.antiquejewellerycompany.com/shop/victorian-15ct-gold-thimble-with-stones-that-spell-regard/