Sormus – Miehen merkki eikä mikään turha koriste

Korut koetaan helposti naisten koristeeksi ja sormuksista puhuttaessa ensimmäisenä ajatukset kääntyvät jalokivin koristeltuihin naisten sormuksiin. Nämä mielikuvat liittyvät useimmiten vihkisormuksiin ja ne on usein kuorrutettu prinsessaunelmilla ja häähuminalla niin, että miesten korut jäävät naisellisten juhlakorujen varjoon. Koruista etenkin sormuksella on kuitenkin hyvin miehinen historia.

Miesten sormusten lyhyt historia

Historiassa nimenomaan miesten sormuksilla on aina ollut suuri merkitys, eikä pelkästään vihkisormuksina. Antiikin ajalla egyptiläiset herrasmiehet käyttivät hieroglyfein kaiverrettuja kultaisia sinettisormuksia nimikirjoituksen vastikkeena, josta tapa levisi kautta koko sivistyneen maailman. Ilman sinettisormusta mies ei ollut mitään, sillä se oli ainut lainvoimainen allekirjoitus tuhansien vuosien ajan.

Roomassa sinettisormuksiin istutettiin usein korukiveä, johon sinetti kaiverrettiin. Ensimmäiset kivelliset sormukset ovatkin tuolta ajalta. Ainoastaan senaatilla tai sittemmin keisarilla oli oikeus myöntää kunnianosoituksena sormuksia ansioituneille kansalaisille. Sormus jolla sinetöidä sopimus oli tapa jolla patriisit erottuivat rahvaasta.  Kultaisia sormuksia
saivat käyttää ainoastaan miehet ja silloinkin ainoastaan senaattorit, diplomaatit, ansioituneet sotilaat ja papit saattoivat saada kultaisen sinetin. Hopea- ja rautasormukset oli varattu muille Rooman kansalaisille.

Vaikka antiikin Roomassa naiset käyttivät runsaasti koruja, sormusten käyttö oli varattu miehille ja naiduille naisille. Sääntö oli, että roomalaiselle miehelle sallittiin ainoastaan yksittäinen sormus kansalaisuuden merkiksi, ei muita koruja. Nainen sai sormuksen mieheltään naimisiin mennessään ”omistuksen merkiksi”. Tästä alkoi myös vihkisormuksen antamisen perinne.

Rouheaksi taottu

Antiikin Rooman tavat periytyivät Vatikaaniin ja niin paavilla kuin kardinaaleillakin oli omat sormuksensa vallan merkkeinä. Paavin sormus, niin kutsuttu Kalastajan sormus on eräs maailman vaikutusvaltaisimmista sinettisormuksista.

Ensimmäinen maininta paavin sinettisormuksesta on vuodelta 1265 ja sillä sinetöitiin kaikki paavin päätökset vuoteen 1846 asti. Nykyisin sillä on lähinnä seremoniallinen merkitys ja Kalastajan sormus valmistetaan jokaiselle paaville erikseen, sillä se tuhotaan julkisesti aina paavin kuollessa.

By Tilt u (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Keskiajalle tultaessa sormusten käyttö oli levinnyt laajemmin myös miehillä koristekäyttöön, mutta edelleen sinettisormukset olivat enimmäkseen miehisen vallan merkkejä. Sen lisäksi että niillä sinetöitiin kirjeitä, niillä oli synkempiäkin käyttötarkoituksia. Myrkkysormuksen kiven alle kätkettiin jauhemaista myrkkyä, joka oli helppo vaivihkaa kaataa onnettoman uhrin viinimaljaan. Sormukset olivat muutenkin vakava asia. Sinettisormuksen varkaudesta tai väärentämisestä tuomittiin kuolemaan ja joissain yhteisöissä jopa sinettisormuksen kadottaminen oli raskaasti rangaistava rikos. Nykyaikainen kantasormus on suoraa perintöä entisaikojen sinettisormuksista.

Suomessa rauhanturvaajien keskuudessa suosittu pirunnyrkkisormus on alunperin renessanssin aikainen keksintö, jolla tarinan mukaan pidettiin aviopuoliso uskollisena. Jos reissulta palatessa huomasi sormuksen olevan palasina vaimon sormessa, tiesi että täysin kiltisti ei ole oltu. Tarinan todenperäisyydestä ei tosin ole historiallista näyttöä. Kyseessä saattaa olla myös ovela markkinointikikka.

Sormuksilla osoitettiin kuuluminen salaseuroihin, alkemistit kätkivät niihin salattuja merkityksiä, niillä uskottiin olevan okkulttisia voimia ja niitä käytettiin talismaaneina sairauksia vastaan. Toisen maailmansodan aikaan mies joka kantoi pääkallosormusta oli totisesti pelottava siviilivaatteissaankin. Historiassa miesten sormukset oli ladattu merkityksillä.

Miesten sormukset nykyään

 

SONY DSCMiesten sormukset välittävät edelleenkin merkityksiä ja sormuksilla on kantajalleen suuri merkitys. Vapaamuurarit kantavat edelleen muurarisormuksia ja piispoilla on omat sormuksensa asemansa merkkinä, mutta uusiakin merkityksiä on syntynyt. Pohjois-Amerikassa insinöörit vannovat insinöörin valan, jonka vakuudeksi insinöörit kantavat rautaista tai teräksistä sormusta pikkusormessaan. Yhdysvalloissa jalkapallon ja baseballin mestaruusjoukkueet saavat mestaruudesta palkkioksi komean kantasormuksen jokaiselle joukkueen jäsenelle. Ruotsissa ja Tanskassa yliopistosta tohtoriksi väitelleet kantavat kultaista laakerinlehtisormusta vasemmassa etusormessaan. Tämä aikanaan miehinen tapa tosin koskee nykyään molempia sukupuolia.

Nykyisin miehet käyttävät entistä enemmän sormuksia myös koristekäyttöön. Etenkin muotitietoiset nuoret miehet hankkivat itselleen sopivan näköisen sormuksen. Kantasormuksien käyttö tuntuu vähentyneen 2000-luvulla ja nykyisin kiinnitetään entistä enemmän huomiota materiaaliin ja pintakuviointiin. Erilaiset  taonnat ja mattaukset kuuluvat yhtä olennaisina miesten sormuksiin, kuin jalokivet naisten sormuksiin.

Miestenkin sormuksiin istutetaan kiviä, mutta se tapahtuu useimmiten ulkonäöllisistä syistä, eikä niinkään sormuksen arvon korostamiseksi. Rock henkiset mustat timantit ja edulliset lämpökäsitellyt jalokivet löytävät paikkansa rouheista miesten sormuksista. Etenkin uusissa 3D-teknologian mahdollistamissa  pintakuvioinneissa on kivi mahdollista upottaa sormuksen runkoon näyttävän miehekkäästi.

Miesten sormukset ovat lähtökohtaisesti leveämpiä kuin naisten sormukset, jolloin niissä on enemmän pintaa. Kiiltävä tasainen pinta saattaa sopia kapeaan vihkisormukseen, mutta mies kaipaa sormukseen enemmän rosoa. Tietokoneella tehdyn 3D-mallinnuksen ja CNC-sorvin avulla valmistettu sormus voi muistuttaa pinnaltaan vaikka kallion pintaa tai puun kaarnaa. Nämä esiintyvät entistä enemmän miesten ostamissa sormuksissa. Usein meitä lähestytään pelkän idean kanssa josta 3D-seppämme lähtevät liikkeelle ja tekevät tarvittaessa sormuksen jossa on ainutlaatuinen pinta. Vaikka uusi teknologia löytää käyttötarkoituksia alalla, käsin tehdyt pintakuvioinnit pitävät myös pintansa äijäsormusten markkinoilla.

Materiaaleista kulta ja valkokulta ovat edelleen suosituimpia, mutta nouseva trendi on hankkia sormus jostain miehekkäästä materiaalista tehtynä, kuten platinasta, titaanista tai hiilikuidusta. Platinasormus on niin raskas, että sen painon tuntee sormessaan varmasti ja sitä voisi teoriassa käyttää vaikka nyrkkirautana. Toisen maailmansodan aikana siitä tehtiin pommien sytyttimiä äärimmäisen hyvän sähkönjohtavuuskykynsä ansiosta. Siinäpä ajatus hellittäväksi platinasormuksen kantajalle. Titaani taas on kevyttä ja kestävää, samaa ainetta mistä lentokoneen moottorit tehdään. Äärimmäisiä lämpötiloja kestävänä materiaalina sopii sormukseen vaikka teräsmiehelle. Hiilikuituiset sormukset ja niiden tuhannesta hiilikerroksesta tehty rakenne taas vievät ajatukset kilpa-autoiluun ja stealth-teknologioihin. Sopii äijäsormukseen kuin Mustanaamion sormus pahiksen leukaan.

Sormukset ovat miehen tärkein koru. Olitpa sitten Vaeltava aave, Mordorin musta ruhtinas tai ihan vaan tavallinen Jare Lahdesta, sormus on tyylitietoisen miehen merkki.